Vapaasta tiedonvälityksestä ja ajan hengestä

Ajatuksia X:stä, Metan faktantarkistuksesta ja sosiaalisen median roolista. Uusi maailmanjärjestys näyttää siltä, että USA innovoi, Kiina kopioi ja EU sääntelee. Kuten X:n puolella kirjoitin, ihmisten mielten rumuus ei häviä sillä että ajatukset piilotetaan. Päinvastoin keskushallinnon sensuuri antaa lisää ristejä disinfo-marttyyrien kannettavaksi.

Sananvapauteen kuuluu myös typerät, tunnepitoiset purkaukset. Minusta sosiaalisen median rikkaus nimenomaan on siinä, että jokainen voi taustastaan riippumatta osallistua keskusteluun – antaa parhaiden argumenttien voittaa. Faktantarkastus, vaikka hyvää asiaa on ajavinaan, johtaa vaan sensuurikomiteoihin, joissa totuus mietitään yhdessä. Aivan kuten Neuvostoliitossa kävi.

Suomi on ylpeillyt koulutuksellamme, joka edelleenkin on ihan hyvällä tasolla PISA-notkahduksista huolimatta. Meidän pitäisi olla maailman koulutetuinta kansaa.

Korkeasti koulutettuja pidetään perinteissä mediassa asiantuntijana. Heillä on toki syvä tietämys omasta alastaan mutta ihmisiä hekin ovat, ja täten alttiita vaikuttamiselle, puolueellisuudelle, ja muille psykologisille vinoumille. Ei korkeakoulutus ole mikään teflon, joka suojaa kaikelta disinformaatiolta. Maailma ja viestintä muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi, kaikista yksityiskohdista ei voi yksi ihminen olla koskaan perillä.

TikTok, sen algoritmioptimoinnit ja lyhytvideoformaatit tuhoavat sekä lasten että aikuisten keskittymiskyvyn. Mielenterveyden haasteetkin on paketoitu somesisällöksi, jossa päivää psykiatrisella osastolle esitellään tuhansille katsojille. Ei voi kun herätä epäilys, kenen etua tämä palvelee?

Olemme siirtymässä uuteen aikaan, jossa sota ja sodankäynninkin käsitteet hämärtyvät. Itä-merellä kaapelit ”vain katkeilevat” ja hybridiuhista puhutaan enemmän. Minusta ei ole ollenkaan perätöntä väittää, että myös mielistämme on tullut taistelukenttiä, joissa aseina on mielipidevaikuttaminen, tunteiden herättäminen, polarisointi ja yhteisön särkeminen sisältäpäin.

”Truth is out there” – totuus on siellä jossain. Ja totuus on usein monimutkainen, joskus rumakin. Ennen kaikkea se on epävarma: asiat voivat olla niin tai näin. Me emme tiedä, mitä emme tiedä. Epävarmuutta on henkisesti vaikea sietää, ja siksi turvaudumme muihin ihmisiin kertomaan meille, miten tulkita tietoa. Siinäpä se riski piileekin.

Nykyajan tietoyhteiskunnassa pärjäävät ne, jotka tunnistavat sontapuheen, valheet ja jotka ovat kriittisiä kaikkia lähteitään kohtaan.