Tuloeroista

Suomalaiset ovat eniten huolissaan tuloerojen kasvusta. Meillä on perspektiivi hukassa, sillä Suomessa tuloeroja ei käytännössä ole.

Tämän vuoksi on kuvaampaa nimittää kahden kerroksen väeksi julkista ja yksityistä sektoria.

Suomi on tulonsiirtoyhteiskunta, johon kuuluu laaja julkinen sektori. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kun lehdissä puhutaan että vähäosaiset menettävät ”tulojaan”. Tulonsiirto ei ole tulonlähde, työn pitäisi olla. Me pidämme normaalina sitä, että toiset maksavat elämämme.

Josta pääsemme tuottavuusongelmaan. Yksityinen sektori on aivan umpijäässä, rekryt eivät vedä, tuottavuus ei ole kasvanut vuosiin. Näemme nyt myös niitä konkursseja joiden piti tulla jo korona-aikaan, mutta jotka lykättiin velkarahalla vaikeiden vuosien yli.

Suomalaiset rakastavat tuijottaa ginikerrointa, joka kuvaa maan sisäisiä varallisuuseroja, ei todellista ostovoimaa. Jos verrataan ruotsalaista duunariserkkua, niin hänellä parempi ostovoima kuin suomiverrokilla, vaikka Ruotsissa on suuremmat tuloerot (32,4 vs. 27,9).

Tilastokeskuksen mukaan *kaikkien* tulokymmenyksien reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 2021, kaikki ovat köyhtyneet, ja myöskään tuloerot eivät ole kasvaneet. Onko tämä oikeasti se tilanne mihin meidän pitää tähdätä?

Vielä kertaalleen, talous ei ole nollasummapeliä. Vahva yksityinen sektori on toimivan julkisen elinehto. Nyt on kaivettava kaikki hiustenkuivaajista lähtien esiin että saadaan ikirouta sulatettua. Muuten jäädymme itsekin.